Huhtikuu on usein hiljaisempaa aikaa blogin päivityksessä – näin kevään kynnyksellä kun lomailen yleensä perheen kanssa ja mikäpä varmempi tapa raivostuttaa lähimmäisiä kuin naputella blogia omassa ylhäässä yksinäisyydessä 🙂 Tahtoo sanoa, että läppäri pysyy pitkälti jemmassa ja Tursas keväthangilla!

No, huumoripläjäys sikseen ja asiaan. Sain taas päivitettyä salkkuni koostumuksen ja tällä kertaa jännäsin hieman tavallista enemmän viimeisen rivin summaa.. ja sieltähän se tuli, 251 711 euroa, niin sanottu varttimilli (neljäsosamiljoona) on vihdoin kasassa!

Toisaalta kun katsoo tammikuussa 2018 kirjoittamaani tilinpäätöstä, tuolloin nettovarallisuuteni oli kasvanut vuodessa huimat 40 000 euroa, kun viime vuonna kasvua tuli vaivaiset 25 000 euroa. Olinpa spekuloinut että kolkutellaanko tässä vaiheessa jo 300 kilon rajaa, mutta kauas jäin. En kuitenkaan ruoski itseäni tämän enempää, sillä vuosi 2018 jää pörssihistoriaan aikamoisena vuoristoratana.

Jos kuitenkin hieman analyysiä jaksaisi vääntää, niin olennaiset taloustapahtumat oman salkun osalta olivat:

• Technopoliksen ja varsinkin Amer Sportsin ostotarjoukset, joiden paino salkussa oli kyllä harmittavan pieni
• Hieman huonosti valitut IPO:t eli Altia ja Viafin Service, joiden kurssi matelee antihinnan alapuolella – toisin kuin skippaamani Harvia ja Kojamo
• Oman asunnon osto, joka sinänsä vain muutti salkun koostumusta, mutta nosti velkavipua aika reippaasti
• Kryptovaluuttojen myynti ja upotus suohon

Olen hieman keventänyt salkkuni osakepainoa tässä alkuvuoden aikana ja olen ihan tyytyväinen nykyiseen koostumukseen eli rouheasti 50 % – 50 % osakkeissa vs. asunnoissa (oma pääoma). Velkavipu on asuntojen vuoksi reipas 75 %, joka aina välillä hirvittää, mutta toisaalta osakesalkku on tällä hetkellä velaton. Mikäli korot eivät riehaannu, niin tämä kombo kyllä niittää ihan kivaa tuottoa seuraavina vuosina. Mutta luvataanpa nyt ihan julkisestikin, että ei enää lisävipua salkkuun, eihän 😉

Käytännön elämässä näiden rajapyykkien ohittaminen ei tietty tunnu missään – samalla tavalla sitä tulee käytyä töissä, kaupassa ja harrastuksissa, mutta liian vähänhän me suomalaiset juhlimme saavutuksiamme. Mikäköhän olisi hauska tapa juhlistaa seuraavaa etappia eli 300 kiloa? Saa laittaa ideoita kommenttien kautta tai Twitterissä!