Osakkeet

Miksei kukaan osta salkkuni yhtiöitä?

Olen nyt harjoittanut enemmän tai vähemmän aktiivista osakesijoittamista kuutisen vuotta. Salkussani on n. 40 yhtiön osakkeita. Tänä aikana useampikin Helsingin pörssin yhtiöistä on ostettu parempaan talteen, mm. Vacon, PKC, Biotie, Stonesoft. Yhtään ostotarjousta ei ole kuitenkaan osunut oman salkkuni kohdalle.

acquire
Kokonaisuus on joskus enemmän kuin osiensa summa. Kuva: Arnnet.com

Motiivi yrityskaupan ”kohteeksi” joutumiselle on tietty osakkeista maksettava preemio, jolla tarkoitetaan markkinahinnan päälle laskettavaa korvausta. Preemiot vaihtelevat aika paljon, haarukan alalaita liikkuu 10-20 % tienoilla mutta nousee usein lähemmäksi  50 % ja joskus on päästy jopa 100 % paremmalle puolen. Muhkean preemion ajatus on saada ostettavan yhtiön hallitus ja osakkeenomistajat hyväksymään ostotarjous. Välillä olen tehnyt jopa spekulatiivisia ostoja mahdollisesta yrityskaupan kohteesta. Esimerkkinä seikkailuni Twitterin kanssa viime syksynä. Mikroblogipalvelua ei ole vieläkään ostettu ja luovuin sittemmin osakkeista.

Mutta onko ostotarjous loppupeleissä hyvä juttu osakkeenomistajan kannalta? Jos ajatellaan tilannetta jossa Seppo Spekulantti älyää ostaa maanantaina lupaavan yrityksen osakkeita mojovalla summalla ja firmasta tehdäänkin tiistaina ostotarjous, niin tokihan Seppo tekee sijoituksellaan mehevän tilin.

Harvoin kuitenkaan kuvio menee näin mallikkaasti, vaan eiköhän yleisin tapaus ole se, että ostotarjouksen saa pienestä keskisuureksi kasvaneen yhtiön pitkäaikainen osakkeenomistaja. Näin siksi, koska piensijoittajan on aika vaikea löytää potentiaalisia yrityskaupan kohteita, ainakaan ennen kuin ammattisijoittajat ovat vainunneet uinuvan helmen, jolloin hinta on jo noussut ja spekulointi tullut siten riskisemmäksi.

Pitkäaikaisen osakesijoittajan kannalta ostotarjous onkin mutkikkaampi kuvio, sillä hän joutuu maksamaan voitoistaan aikamoiset verot. Luovutusvoitot voi toki yrittää kattaa luovutustappioilla (mikäli sellaisia salkusta löytyy), mutta sekin voi johtaa tarpeettomaan kaupankäyntiin. Harmillisinta ostotarjouksessa on siis korkoa korolle -ilmiön katkeaminen ko. sijoituksen osalta ja sehän on (tai ainakin pitäksi olla!) meidän kaikkien pitkäjänteisten sijoittajien ensisijainen keino päästä etuajassa leppoisille eläkepäiville!

Joskus voi olla myös vaikea löytää uutta sijoitusta ostetun firman tilalle. Oikeastaan siis minunkin pitäisi kaiketi olla vain tyytyväinen että salkustani ei ole ostettu yrityksiä pois. Mutta enpä minä pahitteeksikaan laita vaikka joskus näin kävisikin, kyllähän pikavoitot aina piristävät päivää 🙂

Miten on, teettekö muut sijoituksia yrityskauppapotentiaalia ajatellen? Vai puhtaasti pitkäjänteisen omistajuuden, arvonnousun ja osinkovirran näkökulmasta?

PS: Sijoittaja Kim Lindström on myös kirjoittanut oivan artikkelin samasta aiheesta, ehkä enemmän yhteiskunnan näkövinkkelistä.

 

8 thoughts on “Miksei kukaan osta salkkuni yhtiöitä?

  1. Itse en halua, että omistamiani yrityksiä ostetaan. Omistan yrityksiä pitkällä tähtäimellä. Jos joku ostaa yrityksen minkä omistan, niin joudun miettimään mihin laitan ne rahat jotka kaupasta syntyy. Jos kävisi niin, että ostaisin yrityksen osakkeita ja se myytäisiin kuukauden sisään, niin sitten se ei haittaisi.

    Yrityskaupoissa käy vielä mainitsemasi lisäksi helposti niin, että yritys ostetaan siinä vaiheessa kun hinta on laskenut. Eli jos olet omistanut pitkään ja yrityksessä on menossa laskusuhdanne, niin et voita 10-20%. Ymmärrän ostokohteiden metsästyksen lähinnä samalla tavalla, kuin ihmisten tarpeen pikavoitoille muutenkin. Kärsimättömyys vie voiton pitkäaikaiselta korkoa korolle ilmiöltä.

    Tykkää

    1. Näinpä juuri. Jokin metsästysvietti kait sitä monella sijoittajallakin jyllää taustalla, pikavoitot on niin konkreettisia, voi suoraan sanoa että näin monta euroa tuli tienattua. Sijoittaminen on siinä mielessä vaikeaa, että siinä joutuu vähän sotimaan ihmisen perusluontoa vastaan.

      Tykkää

  2. Lähtökohtaisesti itse en osta mitään yrityskauppanäkökulmasta. Kauppoja tulee sitten, kun on tullakseen, nyt on otollinen hetki, koska raha on halpaa ja pörssissä jonkinasteinen hype ja uskoa paremmasta. Kun tulee pessimistisemmät ajat kukaan ei juuriostele, vaikka hyviä tilaisuuksia olemassa.

    Katselin salkkusi läpi Sharevillestä ja siinä on minusta aika vähän sellaisia yrityskauppakohteita. Kauppaan vaaditaan, että on mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen jostakin näkökulmasta kuin pörssihinta antaa olettaa. Suuria on hyvin harvoin järkevää ostaa. Salkkusi potentiaalisimmat yrityskauppa kohteet ovat mielestäni Vincit, Suomen Hoivatilat ja Pihlalinna. Ne ovat vain suupaloja isommille ja toivat tietyllä nopeasti kehittyvillä markkinoilla, joissa joku voi nähdä suurta potentiaalia. Seuraava kori on sitten DNA ja Lehto. Nämä ovat vähän konservatiivisemmilla aloilla ja valtaisian potentiaalin löytäminen vaikeaa, mutta alan konsolidoituminen mahdollista. Sitten Metsä Board on yksi, joka saattaa joutua konsolidaation kouriin. Martela voi olla mahdollinen suupala jollekkin, mutta en pidä todennäköisyyttä kovin suurena. Muut on mielestäni sitten sellaisia hyvä, jos yksi kymmenessä vuodessa yrityskauppa. Useammalla yhtiöllä on vahva omistaja, joka haluaa pitää yhtiön itsellään.

    Itsellä on osunut useampi yrityskauppa. Salcompin sain myytyä pienellä voitolla, mutta se kauppa ei riemunkiljahduksia aiheuttanut. Sievi Capitalista sain vähän paremman preemion, mutta myynti ei olisi kannattanut. Silti otin rahat ja juoksin. Tämä oli lähinnä Salcompin kokemuksista. rahat oli turhaan turhan pitkään parkissa yhtiössä tuottamatta. Okmetic oli vähän niin ja näin. Yhtiön myynti ehdokkuudesta puhuttiin pitkään. Niistä tasoista millä puhe alkoi hinta oli OK. Olisin pitänyt sijoituksena mielellään. Nordnet oli sama tyylinen sijoitus. Olisin pitänyt mielellään, mutta ostotarjouksen myötä myin omistukseni pois ja sijoitin rahat toisaalle. Comptel lähti nyt sitten aika isolla preemiolla, veroihin menee kovasti, sijoitus oli kohtuullisen pieni ja vältän kaupankäyntikulut, joten ihan OK. AstraZenecasta tuli ostotarjous, jota hallitus ei hyväksynyt. Itse myin sen myötä nousseen kurssin ja arvostuksen takia yhtiön poissa.

    Nykyisestä salkusta epäilen Fingerprintin ja Outotecin menevän kaupaksi ellei kurssi ala korjaantua. Molemmat omistaa tekniikka kehittyvältä sektorilta (Biometrinen tunnistus&Cleantech). Kun ala lähtee nousuun sopivasti niin se menoa ellei kurssi kohennu.

    Tykkää

    1. Kiitokset analyysistä! Ajattelin itsekin pitäisikö tämän postauksen yhteydessä käydä läpi oman salkun mahdolliset yrityskauppakohteet, näköjään tämä hoitui näppärästi blogikommenttien kautta ”as a service” 🙂

      Oma salkkuni tosiaan painottuu keskimäärin vakaisiin osinkokoneisiin. Jonkin verran on noita kasvuyhtiöitä kuten Pihlis, Lehto, Vincit jne, mutta niissä itsekin toivoisin pysyväni omistajana pitkään.

      Tykkää

  3. Biotie olikin melko suhmurointi myynti, pilkka hintaan. Annettiin suur sijoittajille osakeanteja, saivat siten helpolla enemmistö osakkeista. No onneksi keski viikkona olivat imuroineet osakkeet pois tililtä, pääsi siitäkin harmista. Vielä pahempi oli turvatiimi, seuraavana päivänä kun olivat saaneet enemmistön oli yhtiö jo myyty toisille osapuolille ja imuroiduista osakkeista rahat tuli useamman kuukauden päästä. Tuo stonesofti ainut valon pilkku millä tein tilin, mutta miinuksella ollaan.

    Tykkää

    1. Enpä aiemmin ollut huomannut, että ostotarjouksissa on eroja. Jotenkin sitä on mieltänyt, että preemiot ovat aina sen verran meheviä että omistajan kannalta kyse on aina hyvästä diilistä. Mutta eipä se aina näinkään ole!

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.