Tienasin tänä vuonna (2022) noin 75 000 euroa ansiotuloina. Tästä toki verokarhu saa osansa, noin kolmanneksen eli noin 25 000 euroa, jolloin lapaseen jää kutakuinkin 45 000 euroa. Ei huono, ei hyvä, ihan normitienesti it-alalla, mutta summan kummastelu ei olekaan nyt se pihvi. Jutun juju on se, että täysipäiväisestä koodaustyönteosta huolimatta olen nyt vuodenvaihteessa köyhempi kuin vuosi sitten 💸

Kun kirjoittelin vuositilinpäätöstäni vuodenvaihteessa 2021-2022, sain taseen loppusummaksi (eli nettovarallisuudekseni) noin 422 000 euroa. Nyt kun teen samaa harjoitusta (vuodenvaihteessa 2022-2023) salkkuni arvo on noin 407 000 euroa. Vaikka kyseessä on jokseenkin kuvitteellinen luku (asuntojen arvothan selviäisivät vasta myytäessä), totuus on se, että vuosi on ollut vaikea meille sijoittajille. Eniveis, olen köyhtynyt vuodessa noin 15 000 euroa!

Tässä välissä on toki asiallista skaalata oma tilanne ja todeta, että huonomminkin voisi mennä, enkä tosiaankaan ole tilanteestani säälipisteitä keräämässä – paitsi surkeista sijoituspäätöksistä. Osakesalkku näyttää YTD-lukemana n. -17 %, joka on melkein puolet huonompi (-10 %) kuin esim. Helsingin pörssin OMXH25GI-indeksi, johon olisi ollut helppoa ja lähes ilmaista sijoittaa indeksirahaston avulla. Todellisuudessa salkku on oikeasti sukeltanut vielä enemmän, sillä asuntojenkin arvot ovat ottaneet hittiä. Toisaalta en ole missään välissä korjannut niiden arvoja ylöspäin, joten olettaisin niiden vastaavan nyt aika hyvin todellisuutta.

Tästä huolimatta tuntuu jotenkin ääliömäiseltä se, että vaikka on tehnyt ahkerasti hommia koko vuoden ajan, se ei ole kasvattanut salkkua laisinkaan. Toki jos olisin levännyt laakereillani, salkku olisi vielä kevyempi. Ei tosin ihan suoraan verrannollisesti, sillä oloneuvoksena olisin varmasti jättänyt useimmat kuluneen vuoden sijoituspäätökset tekemättä ja siten välttänyt muutaman miinan. Tämä on kuitenkin väistämätön kohtalo sijoittajan elämässä – välillä tulee lunta tupaan ja turskaa katiskaan. Se pitää vain hyväksyä ja parhaassa tapauksessa ottaa opiksi. Tällä kertaa syntinä taisi olla dippien ostelu liian aikaisin – enkä varmastikaan ole ainoa tähän leikkiin tänä vuonna lähtenyt.

Laihana lohtuna tässä tappioiden keskellä on tietty se, että kevyellä verosuunnittelulla saan kerättyä sen verran luovutustappioita, ettei tarvitse juurikaan maksaa veroja osingoista taikka vuokratuloista. Tai veronmaksun siirtämisestähän tulevaisuuteen tässä on kyse, mutta vähän se tuskaa silti helpottaa 😅

Koska epäilen minulla olevan kohtalotovereita, niin miten te muut käsittelette pettymyksiä sijoituksissa? Leuka pystyyn & kohti uusia kommelluksia vai rankkaa rypemistä itsesäälissä? Avautumisia otetaan vastaan kommenteissa 👇, olkaapa hyvät!

Sijoitusmenestyksestä (tai menetyksistä) riippumatta Sijoittaja-Tursas toivottaa kaikille parempaa Uutta Vuotta 2023! 🐙 🎉