Pidän itse asuntosijoittamisessa eniten tuottolaskelmien tekemisestä, vuokralaisvalinnoista ja ylipäätään ihmisten kanssa toimimisesta, joka on mukavaa vastapainoa jokseenkin kasvottomalle pörssisijoittamiselle. Asuntosijoittamiseen kuuluu kuitenkin tyypillisesti myös remontointi ja meikätursashan on syntynyt peukalo keskellä kämmentä. Nyt kuitenkin jouduin siirtymään epämukavuusalueelle, stay tuned!

Olen nyt harrastanut asuntosijoittamista reilut viisi vuotta ja ensimmäinen sijoituskumppanini (olemme koulukavereita yläasteelta) kanssa ostamamme asunto on v. 1992 rakennettu yksiö Espoossa. Nyt kun vuokralainen vaihtui syys-lokakuun vaihteessa, päätimme remontoida lähes alkuperäiskuntoisen, miltei 30 vuotta vanhan keittiön. Ja sehän näytti tältä:

Ihan täysin originelli 90-luvun tuotos ei tässä ole, sillä liesi on vaihdettu keraamiseen pari vuotta sitten ja tiskikonettakaan ei perusyksiön repertuaariin Mauno Koiviston Suomessa kuulunut. Mutta silti sen verran kulahtanut, että ei enää kehdannut laittaa vuokra-ilmoitukseen siisti ja hyväkuntoinen.

Mukavuudenhaluinen sijoittaja olisi tietysti tässä tilanteessa kilauttanut keittiöliikkeeseen ja kyllähän sieltä olisi uusi köökki ilmestynyt paikalle käsin koskematta, mutta samalla olisi salkku laihtunut vähintään viidellä tonnilla. Ja se on aika iso lovi vuokratuottoihin, tämän yksiön kohdalla vastaisi vuoden nettotuottoja. Onneksi sijoittajatoverini, kutsutaanpa häntä nimellä Sijoittaja-Possu, on varsin näppärä käsistään ja laitoimmekin yhdessä hihat heilumaan!

Keittiön kaappien rungot olivat vielä ihan hyvässä kuosissa, joten päätimme vaihtaa vain ovet. Saranat vaihdettiin samalla uusiin, hidastimella varustettuihin malleihin. Lisäksi vaihtoon menivät ovien ja laatikoiden vetimet. Myös vanhat, paksut listat saivat tehdä tilaa uusille. Puutason reuna maalattiin, jotta yksittäinen puuviilupinta ei loistaisi eriparisena. Kaappien rungotkin piti lopulta maalata, olivat sen verran kellastuneet. Liesituulettimen lamppu vaihtui myös kirkkaampaan. Kaiken tämän jälkeen keittiö näyttää nyt tältä:

Voilà! Täytyy toki myöntää, että valaistus ja sommittelu ennen-kuvassa ei ollut optimaalinen, mutta silti aika iso ero, eikö?

Mutta mitäpä tämä operaatio tuli kustantamaan:

• uudet ovet (kaapit ja laatikot): 800 €
• uudet vetimet: 100 €
• 3 metriä mäntylistaa: 10 €
• purkki valkoista maalia: 20 €
• suojapaperirulla: 10 €
• siveltimet: 10 €
• 4000 Kelvinin lamppu liesituulettimeen: 10 €
• puhdistusaineita, rättejä yms: 10 €

Yhteensä 970 euroa, not bad. Sanomattakin selvää, että isoin kustannus oli kuitenkin oma ja etenkin remonttihommat osaavan kaverin työ. Koko showhun kului viikon illat kahdelta. Ja ne illat venyivät usein puoleen yöhön. Lisäksi sain pariksi illaksi tuuraamaan maanmainion pikkuveljeni sekä yhteisen tuttavamme, rakennustekniikan erityisammattimiehen Lohjalta. Suurkiitos avusta heille!

Jos omalle työlle laskee edes vaikkapa kympin tuntihinnan, palkkakuluja olisi tullut yhteensä 800 euroa (2 x 40 tuntia eli henkilötyöviikko). Sivukuluineen nousisi reilusti yli tonnin. Ammattimiehellä remontointi harvoin siis kannattaa rahallisesti, ellei sitten kyse ole hommista, joita ei lain mukaan edes saa tehdä itse, kuten vaikkapa sähkötyöt, märkätilojen asennukset jne.

Sijotusasunnon remontoinnissa muuten yksi hauskuutus on se, että usein edellisen vuokralaisen sähkösopimus on katkennut ja uuden vuokralaisen soppari alkaa vasta hänen saavuttuaan. Meillä oli tällä kertaa hyvä mäihä ja saimme käyttää lähtevän vuokralaisen sähköjä, mutta usein tilanne vaatii oman, tilapäisen sähkösopimuksen tekemistä asuntoon. Muutenkin on hyvä aina välillä kilpailuttaa sähköt, joka onnistuu esim. klikkamalla tuota allaolevaa banneria 🙂

Paitsi nyt meillä on hieno keittiö, jota uusi vuokralainenkin jo kehui, niin pääsin kokeilemaan ja harjoittelemaan itselleni ihan uusia juttuja kuten:

• listojen sahaus paitsi suoraan, niin myös 45 asteen kulmaan jiiripenkillä
• listojen kiinnitys 2-puoleisella teipillä ja kulmaraudoilla
• reunanauhojen irroitus ja kiinnitys silitysraudalla
• reunanauhojen maalaus erikoismaalilla (niitä mitä ei saatu irti helpolla)
• patterien maalaus patterimaalilla

En edelleenkään voi sanoa tykkääväni remontoinnista, mutta kun näissä hommissa pääsi vauhtiin, niin ihan hauskaa hommaa lopulta oli. Hyvässä seurassa remppailu on rentoa puuhaa, poppi soimaan ja ruokalähetit tuovat eväät kämpälle asti. Välillä melkein unohtuu, että kyse on sijoitustoiminnasta. Suosittelen siis ottamaan vasaran & pensselin kauniiseen tai komeaan kouraan, jos vain aika ja hermot riittävät. Se kyllä palkitsee, paitsi rahallisesti, niin myös uusien, hyödyllisten taitojen myötä! 😅

Disclaimer: Juttu sisältää affiliate-linkin, jonka klikkaus ei maksa sinulle mitään, mutta saattaa tuoda pienen provision kirjoittajalle.