Vaikka tykkäänkin monessa mielessä asuntosijoittamisesta, asuntonäytöillä ja vuokralaisten kanssa kommunikoidessa yksi seikka hiukkasen keljuttaa. Mikäkö? Vuokranantajan rooli konkretisoi jotenkin markkinatalouden luoman vastakkainasettelelun pääoman haltijoiden ja muiden välillä. Yleensä kun (ainakin nykyisillä pienten asuntojen vuokramarkkinoilla) vuokranantaja pitkälti valitsee vuokralaisen usean kandidaatin joukosta. Valta-asema on konkreettinen.
Valta-asetelma ei myöskään jää valintatilanteeseen, vaan jatkuu koko vuokrasuhteen ajan. Silmiini osui mielenkiintoinen MeNaisten juttu Kaisasta, 39, jota omien sanojensa mukaan ”pännii varakkaampien ihmisten vaurastuttaminen pienistä tuloista”. Kyseinen juttu ei ainkaaan kirjoitushetkellä ollut maksumuurin takana, joten kannattaa lukaista läpi.
Tiivistettynä Kaisan tapauksessa kyse oli siitä, että hän ei pienituloisena pätkätyöläisenä saa asuntolainaa, vaikka luottotiedot ovat kunnossa. Ja hassusti vieläpä raha-asioiden hoitaminen tunnollisesti estää edullisen kaupungin vuokra-asunnon saamisen. Jutussa hän asui eläkevakuutusyhtiön omistamassa asunnossa, mutta oli aiemmin asunut yksityisten sijoittajien asunnoissa huonoin kokemuksin.
Nyt moni teistä varmaankin tokaisisi: Omapa on vika kun ei aloittanut säästämään ajoissa tai hankkinut parempipalkkaista työtä! Itse ainakin elän enimmäkseen sellaisessa kuplassa, jossa kaikilla on mahdollisuus oman asunnon hankintaan. Mutta kuten varmasti fiksuina ihmisinä tiedämme, tämä on vääristynyt kuva ja osa vuokralaisista haluaisivat todellakin asua omassa kämpässä. On kenties siis ihan perusteltua kyseenalaistaa onko oikein, että me vuokranantajat käytämme hyväksi heidän ahdinkoaan?
Jotta tämä ei menisi liian vasemmistolaiseksi pohdinnaksi todettakoon tähän väliin, että asuntosijoittajat (ml. minä itse) eivät suinkaan suorita tätä riistoa ilman riskiä. Vuokraustoiminta tuo mukanaan paitsi riskin asunnon vahingoittumisesta ja tyhjistä kuukausista, niin useimmille myös velkavivun tuoman riskin korkojen noususta ja asuntojen hintojen laskusta. Yksityisten vuokranantajien tapauksessa nämä riskit voivat olla sijoittajalle hyvinkin konkreettisia, toisin kuin esim. vakuutusyhtiöiden vuokraamien asuntojen tapauksessa.
Näistä faktoista huolimatta on selvää, että asuntosijoittaminen on paremmin toimeentulevien harrastus, lisätienesti tai jopa elinkeino. Sen yleistyminen tarkoittaa mielestäni vain sitä, että yhä useammalle vuokraustoiminta on keino kasvattaa varallisuutta. Aiemmin kun yksityissijoittajat vuokrasivat lähinnä perittyjä tai asunnonvaihdossa tyhjilleen jääneitä asuntoja ilman (ainakaan merkittävää) velkavipua.
Markkinataloudessa on luonnollista ja järkevää, että vuokra-asuntoja tarjoaa moni toimija, jotka kilpailevat keskenään ja siten hyödyttävät paitsi itseään, myös vuokralaisia parempikuntoisten ja edullisempien asuntojen muodossa. Tästä perspektiivistä en pysty pitämään itseäni kovin ilkeänä pahiksena.
Kenties Kaisaa pännii enemmänkin se, että ei saanut aikoinaan sitä omaa kämppää ostettua? Tai ettei tullut kouluttauduttua parempituloiseen ammattiin? Vai miten te muut kanssasijoittajat, koetteko olevanne kieroja vuokralordeja ja koronkiskojia vai täysin kunniallisia elinkeinonharjottajia?
Sijoittaja-Tursas 
Ymmärrän, että asia voi pänniä. Minua ainakin pännisi, jos asuisin vuokralla ja haluaisin mielummin asia omassa asunnossa. Vuokralla asuessa maksaisin koko ajan tuottoa jollekin toiselle (toki jos asuisin vuokralla ja sen kyseisen asunnon vuokratuottoprosentti olisi eim 2-3 %, niin silloin ei haittaisi, koska silloin vuokralla asuminen olisi siinä asunnossa tarpeeksi edullista verrattuna omistusasumiseen) ja jos tuohon toiselle maksamiseen ei olisi mitään syytä (esim väliaikainen asuminen), niin kyllähän se ärsyttäisi. Itse uskon, että melkein kaikilla perusterveillä on mahdollisuus Suomessa vaurastua (jos halua löytyy) ja vaurastumisen yhtälön ymmärtämiseen tarvitaan juurinkin joku tuollainen `pänniminen`. Silloin saattaisi tulla mieleen miten asia korjataan? Voisiko asialle tehdä joitain niin ei elämässä tuo asia `pännisi`? Voisko oman asunnon alkupääomaosuuden säästämiseen löytyä motivaatio?
TykkääTykkää
Valitettavan usein tämä ”pänniminen” ei purkaudu rakentavasti esim. oman talouden kuntoonsaattamiseen vaan juurikin tälläiseen hiukkasen fatalistiseen vastakkainasetteluun. Itsekin kyllä uskon, että jos ihminen on valmis tinkimään asumistasostaan ja -paikastaan, niin omistusasuminen on kyllä mahdollista kaikille perusterveille ja työssäkäyville.
Työttömät ja sairaslomalaiset ovat sitten asia erikseen, mutta en pidä realistisena yhteiskuntaa, jossa kaikille halukkaille voitaisiin taata omistusasunto.
TykkääTykkää
Aikoinaan yksityiseltä vuokratussa kämpässä vuokralla asuminen ei harmittanut. Olin silloin työuran alussa ja suunnitelmissa oli oman asunnon hankkiminen heti kun siihen olisi varaa. Jos olisin tilanteessa jossa en pystyisi ostamaan omaa, harmittaisi toisten rikastuttaminen ehkä enemmän omien huonojen mahdollisuuksien takia.
TykkääTykkää
Itsekin olen useasti ollut vuokralla ja joka kerta itse asiassa yksityisellä vuokranantajalla. Minuakaan ei harmittanut se nuorena, mutta voin kuvitella jos sitä olisi jatkunut 10, 20 tai 30 vuotta, niin varmaan alkaisi jo kyrsimään. Eri asia sitten syyttäisinkö siitä vuokranantajaa, yhteiskuntaa vai katsoisinko peiliin.
TykkääTykkää
’Ärsyttää kun joutuu ostamaan ruuat kaupasta ja rikastuttamaan kaupojen omistajia. Suomessa kun ei voi kasvattaa omia lehmiä etupihalla ja vihannekset jäätyy talvella.’
Moni varmaan ajattelee tuon olevan eri asia, mutta todellisuudessa asuntosijoittaminen on bisnestä siinä missä kaupan pyörittäminenkin. Mielestäni vain on tyhmää pyörittää kauppaa jos ei siitä pidä. Asuntosijoittaminen taas ei vaadi yhtä paljon omaa aikaa. Ei sitä kauppaakaan ilman omaa pääomaa pystytetä.
TykkääTykkää
Niinpä. Ei kumpikaan (kaupan pyörittäminen tai asuntosijoittaminen) ole rakettitiedettä. Melkein kuka tahansa täysjärkinen kansalainen siihen kykenisi, mutta eri asia kuinka moni jaksaa nähdä vaivan alkupääoman ja/tai muiden edellytysten aikaansaamiseen.
TykkääTykkää