Kirjallisuus

Paheesi ovat sittenkin hyveitä?

Näin joulun tienoilla kysytään usein, olemmeko olleet kilttejä. Enemmän tai vähemmän rehellinen vastaus on yleensä myöntävä, sillä lahjat useimmille meistä kelpaavat. Lastenkasvatuksen osalta kuuliaisuus on toki tavoiteltavaa, mutta johtaako hyveellinen käytös aikuisten maailmassa aina parhaaseen lopputulokseen?

Suurin osa tämänkin blogin lukijoista varmaankin suhtautuu markkinatalouteen lähtökohtaisen myönteisesti. Pientä hienosäätöä toki aina tarvitaan, mutta yleisesti ottaen ajatellaan, että yksittäisten toimijoiden (henkilöt, yritykset ja muut organisaatiot) päätökset johtavat kukoistavampaan ja dynaamisempaan yhteiskuntaan kuin vaikkapa valtiojohtoinen talousmalli. Kaikki Adam Smithinsä lukeneet saattavat jo tuntea näkymättömän käden läsnäolon.

Mutta nuo yksityiset päätökset ovat usein kaikkea muuta kuin hyveellisiä, vaikka emme sitä mielellään edes itsellemme myöntäisi. Kuitenkin, juuri nuo paheet, mm. ahneus, egoismi, ovat loppupeleissä meille kaikille eduksi.

Kyllä kirjat olivat vaan komeampia siloin 1700-luvulla! Kuva: Wikipedia.

Näin väittää hollantilais-englantilainen talousfilosofi Bernard Mandeville. Jotta helppolukuinen blogini ei menisi liian akateemiseksi, hypätään suoraan asiaan eli mehiläisiin. Mandeville nimittäin havainnollisti yhteiskunnan toimintaa vertauksella mehiläispesään, josta hänen pääteoksensa The Fable of the Bees (1714) kertoo.

Ajattelin alun perin lukaista tämän merkkiteoksen joululomalla. Olenhan lukenut kansantaloustiedettä sivuaineen verran yliopistossa ja enkustakin sain aikoinaan ällän. Not so fast. Mandevillen teos perustuu hänen aiemmin julkaisemaansa runoon The Grumbling Hive, joka on kirjoitettu epäsäännöllisin mutta loppusoinnullisin säkein, tähän tapaan:

A Spacious Hive well stock'd with Bees, 
That lived in Luxury and Ease;
And yet as fam'd for Laws and Arms,
As yielding large and early Swarms;
Was counted the great Nursery;
Of Sciences and Industry.

Näitä säkeitä hän sitten kommentoi ja kuvailee kukoistavaa, mutta paheellista mehiläispesää. Kiehtovaa, mutta niin kovin vaikealukuista 2020-luvun ei-natiiville englannin lukijalle!

Mutta mitä ihmettä mehiläispesällä on talouden kanssa?! Mandevillen ajatusleikissä kävi nimittäin niin, että mehiläiset päättivät ykskantaan ja yhtäkkiä ryhtyä täysin rehellisiksi ja hyveellisiksi. Tästä ryhtiliikkeestä seurasikin yllättäen kurjuutta. Rikollisuuden ja väkivallan poistumisen myötä esivalta, armeija, lakimiehet muuttuivat tarpeettomiksi. Kun kellään ei ollut enää tarpeita luksukseen tai sosiaalisen statuksen ylläpitoon, talous romahti ja lopulta kukoistava pesä hajosi.

Teoksen alaotsikko, Private Vices – Public Benefits, kertookin oikeastaan mitä Mandeville halusi sanoa. Vaikka kuinka haluaisimme olla, joko itsemme tai muiden silmissä, hyveellisiä, meillä kaikilla on myös se pimeä puoli. Tuolla pimeällä puolella on yllättävän iso rooli päätöksissämme. Käsi sydämelle, kuinka moni meistä on hankkinut auton ainakin osittain naapurien tai kaverin kaihoisten katseiden takia? Tai upgreidannut itsensä lennolla business-luokkaan, because I’m worth it? Kaikista näistä ei-välttämättömistä hankinnoista yrittäjä ja kansantalous kiittävät.

Meidän ei siis tulisi tuntea huonoa omatuntoa näistä paheista, koska ne koituvat lopulta yhteiskunnan yleiseksi hyväksi. Tämä yksinkertainen sanoma ei ehkä aiheuta sydämentykytyksiä 2000-luvun hedonistiselle lukijalle, mutta 1700-luvun puritaanisessa Englannissa moista röyhkeyttä pidettiin suorastaan kerettiläisenä. Vastareaktioista huolimatta Mandevillen näkemykset jäivät elämään ja nykyään mehiläistarinaa pidetään yhtenä taloushistorian merkkiteoksena. Yksinkertaisella kaupunkilaisjärjellä on helppo hahmottaa, että ihmillinen tarve erottautua muista, hemmotella itseään, nautiskella tai suorastaan laiskotella toimii motivaationa yhä uusiin innovaatioihin ja vaikkapa yritysten perustamiseen. Ei ehkä kaunein ajatus, mutta varsin totta. Tai kuten Mandeville päättää teoksensa proosallisesti:

Bare Virtue can't make Nations live
In Splendor; they, that would revive
A Golden Age, must be as free,
For Acorns, as for Honesty.

Toki 1700-luvun mustavalkoinen hyve / pahe -jaottelu jalkautuu heikosti ympäristökatastrofien kiusaamaan postmoderniin maailmaan, jossa moni taloudellisesti kukoistava toiminta aiheuttaa tuhoa ympäristölle ja sitä kautta yhteiskunnille. Itse kuitenkin koen Mandevillen sanoman pohjimmiltaan lohduttavana. Vaikka motiivimme eivät aina olisikaan erityisen yleviä, kannamme kuitenkin omalla tavallamme kortemme yhteiskunnan kekoon – tai sinne mehiläispesään 🐝

Jos kirjallisuuskärpänen heräsi, niin mehiläistarinaa on vaikea löytää painettuna kirjastoista taikka kaupoista, mutta ilmaisena pdf:nä löytyy esim. EarlyModernTextiltä, tekijänoikeudet kun ovat vanhentuneet jo parisataa vuotta sitten.

o o o

Tämän kirjallisuuspläjäyksen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni menestyksekästä ja sopivan hyveellistä uutta vuotta 2021! 😉 🎉 Pysykää terveinä ja ottakaa se rokotus kun kutsu tulee! 💉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s