Vaurastuminen

En oikeastaan haluaisi voittaa lotossa

Rahapelit ovat olleet kuuma aihe viime kuukausien aikana. Ikioma monopolimme Veikkaus on seilannut kohusta toiseen. Uhkapelien eettisyydestä ja oikeutuksesta rahoittaa kolmatta sektoria voidaan olla montaa mieltä, mutta jätetään se pohdinta poliitikoille. Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan miten tässä käy, muuttuuko maan tapa lopulta ja siirretäänkö yksikätiset rosvot pelihallien puolelle.

Kuin taivaan PR-lahjana Siilinjärvelle osui sitten lähestulkoon 100-kertainen lottovoitto, kun 50-henkinen porukka kuittasi Eurojackpotista ne kuuluisat 90 miljoonaa euroa. Media on ottanut tapauksesta kaiken irti ja varmaan aika moni on miettinyt, että olisi ne pari miljoonaa (per lärvi) mahtunut omallekin pankkitilille. Itse en juuri koskaan lottoa taikka pelaa rahapelejä, mutta tapauksen myötä tulin jotenkin miettineeksi, että tapahan se tuokin on vaurastua, epätodennäköinen tosin tietty.

games-1363218_640
Ranskassa riittää vain 5 numeroa oikein! Kuva: jacqueline macou / pixabay

Mutta. Kun vähän tarkemmin asiaa ajattelen, niin en oikeastaan haluaisi edes voittaa lotossa. Asia kuulostaa sijoitusbloggarin kynästä luultavasti vähintäänkin tekopyhältä, joten valaisenpa hieman ajatteluani.

  • Minulla ei oikeastaan ole mielessä mitään, jota haluaisin, mutta en voi tehdä rahanpuutteen takia. Katto on pään päällä, autoa en tarvitse ja lomailussa rajoittava tekijä on pääasiassa koulujen loma-ajat ja ilmastoahdistus.
  • Toki aina voisi maksaa lainat pois tms, mutta nykyisellä korkotasolla lainojen hoito ei erityisemmin talouttani rasita. Mielenrauhaa tietty toisi.
  • Muksulle hillitön pesämuna! Niin, kaikki varmaan tiedättekin, miten hyvä idea on mätkäistä 18-vuotiaalle järjetön kasa rahaa nenän eteen.. 🙂
  • Mäihällä rikastuneen tyypin rooli voi olla epäkiitollinen. Onnenonkijoita ja kateellisia varmaan piisaisi. Kun et oikeastaan ole niitä rahoja itse ansainnut…

Siinä muutama pointti, mutta oleellisimman jätän viimeiseksi. Sijoittaminen ja vauraustuminen on minulle elämänmittainen projekti ja harrastus, joka jo itsessään on palkitsevaa. Pikku hiljaa vaurastuminen tuo mielenrauhaa ja tunnetta, että elämä menee eteenpäin. Ja ennen kaikkea, että on itse ansainnut ne rahat omalla työnteolla ja sijoituspäätöksillä onnenkantamoisen sijaan.

Sitten on sekin puoli, että mielestäni ihminen tarvitsee työntekoa. Lottovoittajatkin yllättävän usein jatkavat leipätyössään, toki joskus osa-aikaisesti, freelancerina tai muuten omaehtoisemmin. Tämän blogin kirjoittelu ei vielä työstä käy ja muutaman kämpän asuntosalkku ei sekään loputtomasti työllistä. Lisäksi myös pidän työstäni eli koodaamisesta.

Rehellisyyden nimissä pitää toki tunnustaa, että jos syystä tai toisesta voittokuponki päätyisi meikäläisen näppeihin, niin tottahan toki sen lunastaisin. Tähän tilanteeseen on vaan kohtalaisen vaikea päätyä, etenkään kun ei lottoa, pl. muutamat sosiaaliset kimppalotot, joissa olen ollut mukana.

Disclaimer: Kirjoitus on kohtalaisen hyväosaisen, varhaiskeski-ikäisen it-työläisen vapaa-ajattelua. Toimeentulon ollessa tiukalla tai velkasaldojen kasaantuessa ajattelisin varmasti toisin. Mutta nyt ajattelen näin, enkä haikaile lottomiljoonien perään. Kerro toki sinäkin siellä, mitä ajatuksia lottovoitot ovat herättäneet! Joko tuossa alla kommenteissa, tai sitten Twitteritse @sijoitustursas.

4 vastausta artikkeliin “En oikeastaan haluaisi voittaa lotossa

  1. Kieltämättä olen samoilla linjoilla kanssasi. Lottovoitosta en haaveile saati tuhlaa rahojani lottoon, tottakai on tunnustettava että voittorahat kyllä kelpaisi ja käyttöäkin niille löytyisi.

    Pitkäaikaissäästäjä tietää lopulta pääsevänsä samaan asemaan kuin Siilinjärveläinen voittaja. Tosin aikaa se vie kauemmin mutta todennäköisyys on suurempi kuin keskiverto onnenonkijalla. Ajatusleikki on toisinaan kutkuttavaa kun voi lapsen omaisesti viettää hetken mielikuvitus maailmassa.

    Tykkää

  2. ”En ole ollut samalla tavalla peliriippuvainen kuin puolisoni, jonka pelaamisessa ei ollut mitään rajaa ja jonka vuoksi ainakin osittain yheteisen taloutemme perusteet murenivat, mutta riippuvuutta ei oikeastaan pitäisi mitata siihen kulutetun rahan määrällä, vaan enemmänkin sillä kuinka paljon se sitoo ajatuksiani. Minulla 1-3 euron vikkosijoitus sekotti päätä ihan hirveästi. Unelmointi muttui kateudeksi ja katkeruuksi muita minua onnekkaampia kohtaan. Rakensin pilvilinnoista asioita jotka jo omistin ja joka lauantai arvonnan jälkeen menetin koko omaisuuteni. Omaisuuden menettäminen kerran elmässä on iso kriisi mutta siitä voi ponnistaa uudestaan jaloilleen. Kun omaisuutensa menettää 50 kertaa vuodessa se ei enää ole kriisi vaan sairautta. Minun peliongelmassani ei ollu kyse isosta rahallisista menetyksistä, vaan siitä että ajatukseni olivat tauotta oman elämäni realismin ulkopuolella.”

    Vuosi sitten kirjoitin blogiini näin. Jos koko teksti kiinnostaa sen voi lukea täältä. https://vacciniumoxococcos.blogspot.com/2018/09/lopetin-lottoamisen.html

    Lottoamattomuus on vähentänyt merkittävästi rahaan liittyvää kateutta. Se on myös lisännyt tavoitteellista säästämistä eläkepäivä varten ja iloa tilien saldojen kasvusta. Itse säästetty raha on kivaa rahaa. Se riittää kaikkeen mitä haluan koska itse säästettyä ei huvita laittaa tyhmiin asioihin.

    Tykkää

    1. Kiitoksia tärkeästä näkökulmasta asiaan! Pitääpä tutustua blogiisi. Itse en ole koskaan ollut pelinongelmainen, mutta se on tärkeä osa tätä yhtälöä. Kuten Twitterissä olikin jo puhetta, osa ei halua lotota jo ihan siitäkin syystä, että voitot on revitty peliriippuvaisten selkänahoista.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s