Muistaakseni en olekaan täällä kertonut, että minulla oli pitkään pöytälaatikkofirma erään kaverini kanssa. Tarina alkoi villeinä it-kuplan vuosina 2000-luvun alussa. Päätimme tuolloin perustaa it-palveluyrityksen. Firmamme saikin heti pari asiakasta, mutta parikymppisenä elämän tahti on kiihkeää, tiemme veivät eri suuntiin ja toiminta lakkautettiin noin vuoden toiminnan jälkeen.
Osakeyhtiö kuitenkin jäi elämään pöytälaatikkoon ja harjoitimme sitä kautta pienimuotoista sijoitustoimintaa. Minua kuitenkin häiritsi hieman firman olemassaolo, sillä 50 % omistusosuudella minut olisi voitu monessa yhteydessä tulkita yrittäjäksi, joka tarkoittaisi mahdollista paperisotaa esim. työttömyyden kohdatessa. Niinpä olinkin innoissani, kun entinen yhtiökumppanini ilmoitti pari vuotta sitten olevansa kiinnostunut lunastamaan osuuteni yrityksestä.
Kävimme sitten läpi firman kirjanpitoa ja taloustilannetta. Lyhyiden neuvottelutuokioiden jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen osuuden arvosta, joksi pitkälti määräytyi alun perin osakepääomaksi sijoittamani rahasumma vähennettynä yrityksen pyöritykseen kuluvilla maksuilla ja veloilla. Käytännössä siis tein persnettoa n. reilun tonnin.
Koska pöytälaatikkofirmat yleensä pitävät itse kirjanpitoa osakkeistaan (eivät siis ole arvo-osuustileillä), osuuteni myynti järjestyi käytännössä allekirjoittamalla vapaamuotoinen kauppakirja ja ilmoittamalla siitä kaupparekisteriin. Kaupan yhteydessä ostajan piti toki maksaa varainsiirtovero, pörssiosakkeista kun ei ollut kyse. Jos lukijoista löytyy juristeja, vinkatkaa ihmeessä jos homma olisi kannattanut tehdä jotenkin toisin.
Sinänsä tästä olisi voinut olla harmissaan, mutta ajattelen yritystoimintaa näin jälkeenpäin oppimiskokemuksena josta usein joutuu pieniä oppirahoja makselemaan. Toisaalta työllistimme tuolloin itsemme vähäksi aikaa – ei sekään huono juttu ollut. Lisäksi osuuden myynti tarjosi minulle mahdollisuuden vähentää tappio myyntivuoden luovutusvoitoista, eli säästin useamman satasen riihikuivia vero-euroja!
Loppu hyvin, kaikki hyvin? Kutakuinkin, vaikka minua kyllä taas polttelee hieman firman perustaminen.. ehkäpä sitten muutaman vuoden päästä jos uskaltautuisi elättämään itseään freelance-koodauksella ja siinä sivussa voisi sijoitustoimintaakin harjoittaa yrityksen kautta.
Sijoittaja-Tursas 
Minulla on myös opiskeluajalta yritys kaverin kanssa. Minuakin hämää hiukan kun se on vielä voimassa, mutta emme ole nähneet tarvetta sen lakkauttamiseen (vaikka helppo lakkauttaa, kun se ei ole osakeyhtiö). Joskus juttelimme että esim. molemmilla on allekirjoitusoikeus yksinäänkin eli toinen voisi vaikka allekirjoittaa lainan firman piikkiin. Tällaisen mahdollisuuteen en usko, yhtiökumppanini on maailman luotettavin. Ja jos joskus tarvitsisi kevyttä yritystä niin olisihan se sitten valmiina. Sinulle Sijoittaja tursas suosittelen kyllä oman osakeyhtiön perustamista. Ihanaa oppimista ja kaikki on sitten mahdollista (ainakin minulta se aukaisi omia ’stop’ -nappeja ja rajoitteita paljon, mietin usein, että en voi tehdä noin, enkä noin… Nyt yritys voi tehdä ihan mitä haluaa).
TykkääTykkää
Kyllähän tuo kutkuttaisi, mutta tällä hetkellä minulla ei ole aikaa lisätöille ja toisaalta leipätyösopimus hiukan rajoittaa sivutoimia muutenkin. Mutta varmasti vielä tässä joku päivä.. 🙂
TykkääTykkää