Off-topic

Kymmenen kilometrin kodinkonejono?

”Tuleeko yli 10 kilometrin jonot? – Uusi elektroniikkaketju uhoaa ruuhkauttavansa koko pk-seudun”Helsingin Uutiset 6.5.2016

Meitä on moneen junaan. Toiset kiertävät maailmaa, toiset kuopsuttavat kesämökillä. Ymmärrän, että ihmiset tekevät erilaisia valintoja ja harvoin ihmettelen toisin valinneita. Mutta tätä ostoshysteriaa en ole koskaan ymmärtänyt. Voisitteko kenties hieman avittaa minua?

ostoshysteriaa
Siellä se kassa jo häämöttää!

Ruoan jonottaminen käy järkeen (vaikka ikävä ilmiö onkin), mutta että kodinkonejono? Onko ihmisillä nykyään koko ajan mielessä pitkä lista kodinkoneista, jotka tulisi hankkia tai uusia? Vai onko kauppajonottelussa jotain festarimeiningin kaltaista, mennään fiilistelemään eikä välttämättä osteta mitään? Avaistarjoukset ovat kyllä tietääkseni ihan hyviä, mutta vähän epäilen, että pelkästään niiden perässä ei vielä jonottamaan lähdetä.

”Hurja ryntäys Vantaalla: Yli 4000 ihmistä jonotti uuden myymälän avajaisiin”Talous-Sanomat 9.5.2016

Tehdäänpä ajatuskoe. Kallein kodinkoneeni on tämä läppäri, jolla parhaillaan kirjoittelen. Hinta uutena oli n. 1500 euroa. Hintava, mutta olen tyytyväinen ollut. No, jos leikitään että saman vehkeen olisin saanut vaikkapa 3 tunnin jonotuksella 1200 eurolla jostain kivasta avajaistarjouksesta, olisinko lähtenyt?

Käytännössä saisin siis satasen nettotuntipalkan tuolle jonotukselle. Riippuu vähän. Jos ei tarvitsisi sateessa kyhjöttää, saisin mahdollisesti mukavaa jonotusseuraa, eikä tarvitsisi töistä lintsata operaation takia, niin saattaisin vaikka lähteäkin. Mutta juurikaan tuota pienemmällä ”jonotusliksalla” en vaivautuisi – ja luulen että ani harva näistä Vantaan 4000 jonottajasta pääsi edes lähellekään noita lukemia.

Miksikö en lähtisi? Päivätyössäni nettotuntipalkkani on alle 20 euroa. Kyllähän sitä kannattaisi jonottaa vaikka vähän pienemmälläkin korvauksella? Tässä astuu kuvaan itsekunnioitus. Tuntisin itseni jotenkin hölmöksi tai arvottomaksi, jos joutuisin töröttämään tuntikausia jonkun tarjouksen perässä. Pahimmassa tapauksessa vielä vesisateessa ja ärsyttävien ihmisten seurassa, samalla kun ko. liike saa ilmaista mainosta toimittajien ihmetellessä laumakäyttäytymistä.

”Uusi kodinkoneketju avasi Vantaalla, ihmiset jonottivat läpi yön– tältä näytti satojen metrien jono”Ilta-Sanomat 9.5.2016

Saatan hyppiä vaikka päälläni jos hinnasta päästään yksimielisyyteen, mutta rajansa kaikella. Jos avajaistarjouksessa sattuisi oikeasti olemaan oikeasti tarvitsemani tuote (hyvin epätodennäköistä) ja tarjous aidosti houkutteleva (vieläkin epätodennäköisempää), löydätte minutkin jonosta. Aidosti houkutteleva tarkoittaen sitä, että se korvaa paitsi ajanhukan, niin myös siitä koituvan mielipahan. Ja näistä tuo jälkimmäinen komponentti on se, joka nostaa ainakin meikäläisen jonotuspalkkavaatimusta.

Me sijoitusbloggaajat olemme ehkä vähän askeettista väkeä ja itsekin tosi harvoin ostan kodinkoneita. Vähän eri porukkaa todennäköisesti kuin nuo jonottajat. Mutta tarkoitus ei ole nyt kummastella taikka paheksua ketään, vaan haluaisin oikeasti ymmärtää, mikä saa monin puolin yltäkylläisyydessä elävät ihmiset ryntäämään näin sankoin joukoin erilaisia härveleitä jonottamaan? Löytyykö lukijakunnasta kenties jotakuta, joka olisi tuolla avajaisissa vieraillut? Lupaan, etten moralisoi taikka mollaa ketään kommentoijaa 🙂

2 thoughts on “Kymmenen kilometrin kodinkonejono?

  1. Eniten minua ihmetyttää jonotusinnostuksessa, kun on aivan mahdollista, että se jonottamasi tuote on myyty loppuun (pieni, houkutteleva tarjouserä), kun pääset viimein sisälle liikkeeseen. Jos niitä taas ei myydä loppuun saman tien niin sittenhän tarjoustuotteen vois ihakea myöhemminkin, kun jonoa ei ole… Ehkä tässä on jokin lotonkaltainen jännityselementti, jota en käsitä. Ihan ahdistaa ajatella, että pitäisi seistä 100m jonossa arvuuttelemassa, onko siellä kenties täysin turhaan.

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas
    http://neljajalkaamaassa.blogspot.fi/

    Tykkää

    1. Jostain saalistusvietistä tuossa varmaankin on kyse. Pakko olla. Itse vaan taidan olla niin jonokammoinen, että en kyllä yli tuntia jaksaisi töröttää, jos ei kohtalaista varmuutta ns. palkinnosta olisi.

      Mutta monethan kokee asian eri tavalla ja jopa nauttii shoppailusta ja tuotteiden ”metsästyksestä”. Itse olen päässyt samaan mielentilaan vain erilaisia matkalipputarjouksia kytätessä, mutta niitä voikin vaania kotoa käsin 🙂

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.