Puoli miljoonaa. Salkkuni velaton arvo ylitti tuon rajan kesällä 2024. Olen hieman himmaillut asiasta hehkuttamista, tavallaan peläten salkun sukeltavan taas rajan alapuolelle. Turbulentista sijoitussyksystä huolimatta olen kuitenkin pysynyt kuukausitasolla plussalla, lähinnä palkkatulojen ja bitcoinin kurssinousun ansiosta. Pikku hiljaa olen ryhtynyt pitämään itseäni ”puolimiljoonäärinä”. Nämä vaurastumisen virstanpylväät ovat vain lukuja, mutta ensimmäisen 100 000 euron jälkeen tämä on seuraava, joka on jostain syystä oikeasti tuntunut joltain 😊

Täytyy siis muistaa, että kyseessä ei ole Haluatko miljoonääriksi? -ohjelman takuutaso, sillä täältä voi tippua helpostikin takaisin 400 kilon tai jopa 300 kilon kerhoon. En kuitenkaan vaivaa asialla päätäni, sillä mielestäni oleellinen asia on jo tapahtunut, pääni sisällä. Olenko taloudellisesti riippumaton? En, mutta fuck you -rahat ovat mielestäni koossa. Jos alatyylinen termi ei ole sinulle tuttu, niin tsekkaa selitys esim. Wiktionarystä. Lyhyesti sanottuna voisin esimerkiksi ottaa loparit töistä, jos siellä alkaisi liikaa kyrsimään ja ottaa rennosti vaikka vuoden päivät uutta duunia etsiessä.

Vaikka tykkään työstäni (verkkosovellusten koodausta), niin vuosi vuodelta alkaa tapahtumaan yhä enemmän leipääntymistä. Toki alan reipas kehitysvauhti ja etenkin tekoäly pitää muutosta ja mielenkiintoa yllä, mutta samoja kicksejä en enää perusduunista saa kuin nuorempana. Myöskään hallintohumppa (pikkupomon hommat) eivät houkuttele. Isompiin kenkiin (liiketoimintavastuu) minulla ei myöskään ole haluja eikä kykyjäkään. Jotain peliliikkeitä tartteisi siis tehdä.

Muutama vuosi sitten nousukaudella monet kollegat lähtivät freelancereiksi. Nyt silläkin puolella on hankalaa, mutta yrittäjänä toimiminen tarjoaisi silti vähän enemmän vapauksia kuin palkollisena oleminen. Täyspäiväistä toimeksiantoa en tarvitsisi. Lisäksi firman kautta voisi pyörittää sijoituksia tehokkaammin. Todennäköisesti irtiotto aiheuttaisi jonkinmoisen henkilökohtaisen kaaoksen, mutta uusien ideoiden syntyminen vaatii tilaa ja epäjärjestystäkin. Oravanpyörässä on vaikea olla luova.

Täytän pian 44-vuotta. Puolimatkan krouvi on hyvin todennäköisesti ohitettu. Viralliseen eläkeikään minulla on matkaa noin 25 vuotta, mutta vaikea kuvitella, että pysyisin skarppina koodarina sinne asti. Huonolla tuurilla sitä saattaa kasvaa horsmaa jo viisi-kuusikymppisenä ja eläkerahani jäisivät kansantaloutta voitelemaan. En halua olla se, joka pelaa varman päälle ja jurnuttaa toimistolla 69-vuotiaaksi kun ei muutakaan keksinyt.

o o o

Tarkastin hetki sitten eläkekertymäni. Jos näitä rahoja joskus maksetaan, niin saisin eläkettä noin 1400 euroa / kk. Ihan mieron tielle en joutuisi, vaikka onnistuisin kaikki säästöni matkan varrella tuhlaamaan. Summan ostovoimaa vuonna 2050 on vaikea arvioida, mutta poliitikkoja on ainakin toistaiseksi kummasti kiinnostanut eläkkeiden indeksikorotukset.

Minulla on kaksi alaikäistä lasta. Heistä pitää tietty pystyä huolehtimaan, mutta kiinteät kuluni ovat muuten aika pienet. Joo, aika selkeä keski-iän kriisi taitaa Tursasta vaivata. Mutta diagnoosit sikseen, mitä tekisit, jos olisit minä? 🤔