Hesarin uutispäällikko Jaakko Kangasluoma kritisoi lempeästi viime lauantain lehdessä valloilleen päässyttä sijoituseuforiaa. Sijoittaminen ei sopinut hänen psyykkeelleen ja totesi luottavansa mieluummin yhteiskunnan huolenpitoon. Tämä luonnollisesti nosti karvoja sijoitusblogosfäärissä. Eihän noin saa sanoa, sijoittaminen on kaikkien oikeus, ellei jopa velvollisuus!
Olen kuitenkin samaa mieltä Jaakon kanssa. Toki, suurin osa ihmisistä kykenisi menestyksekkääseen sijoittamiseen ainakin kuukausisäästämisen (esim. ETF- tai indeksirahastot) muodossa, mutta se ei siltikään ole välttämättä kaikille hyväksi. Jos säästöjen arvonmuutokset aiheuttavat jatkuvaa sydämentykytystä taikka muuta jatkuvaa huolta, niin osakemarkkinat eivät ole oikea paikka sinulle. Pahimmassa tapauksessa ahdistus johtaa sijoitusten lunastamiseen huonoon aikaan, joka syö pohjan koko touhulta.
Vaikka vapiseva sormi ei eksyisikään paniikkimyyntinappulalle epätoivon hetkenä, kannattaa miettiä onko mahdollinen vaurastuminen kaiken siihen liittyvän huolen arvoista. Meillä on kuitenkin (ainakin oman katsomukseni mukaan) vain yksi elämä ja siinä kannattaa keskittyä niihin asioihin, jotka itse kokee tärkeäksi ja mielekkääksi. Me sijoitusbloggarit ja muut hörhöt nautimme säästöjen seuraamisesta, mutta taidamme silti olla vähemmistössä.
Ja hyvä niin. Vai kuinka moni teistä olisi toivonut, että vaikkapa Jean Sibelius olisi musiikin sijaan pähkäillyt enemmän finanssejaan ja jättänyt muutaman sinfonian säveltämättä? Tai Alvar Aalto ryhtynyt keräilemään sijoitusasuntoja arkkitehtuurin uudistamisen sijaan?
Mutta älkää tulkitko väärin. Suosittelen lämpimästi sijoittamista ihan kaikille, jotka kokevat sen mielekkääksi touhuksi. Vaurastumisen aiheuttama voimaantumisen tunne on aivan mahtava ja talousasiat alkavat helposti kiinnostamaan jopa hiukkasen liikaa. Sijoittamisen lisäksi tykkään kirjoittamisesta, jonka takia olen päätynyt ajattelemaan ääneen tämän blogin muodossa. Lisäksi vanhuudenpäivät saattavat sujua leppoisammissa merkeissä (tai ainakin perikunta kiittää!).
Sijoittaminen opettaa ottamaan sopivan kokoisia riskejä. Se opettaa hahmottamaan monimutkaisia syy- ja seuraussuhteita. Ennen kaikkea se opettaa ottamaan vastuuta elämästä ja omista päätöksistämme. Välillä kantapään kautta, mutta niinhän se oppi yleensä parhaiten menee perille. Samalla tavalla kuin sijoittamatta jättäminen on sijoituspäätös, niin puuhastelu epäolennaisten tai jopa vastenmielisten asioiden kanssa on virheinvestointi.
Valitaan siis taistelumme huolella, se on todellinen win-win -strategia.
Disclaimer: Sijoittaja-Tursaan sisäinen Sarasvuo lupaa vaieta tämän saarnan jälkeen toviksi, seuraavaksi luvassa taas asiallisempaa juttua 🙂
Sijoittaja-Tursas 
Tämä on vitsi. Mutta onhan se niin, että jos kaikki eivät sijoita (vaan esim. valitsevat kuluttamisen), niin silloin me vähäiset sijoittajat voimme kerätä enemmän pottiin. Eli kannattaa olla sijoittamisesta ihan hiljaa tai jopa ei-suositella-sijoittamista niin jotenkin uskon että saisin niin enemmän tuottoa…. (olisikohan näin?).
TykkääTykkää
Muuten ovela juoni, mutta toisaalta lisää sijoittajia -> enemmän porukkaa ostolaidoilla -> kurssit ylös. Tämä tosin tietty hyödyllistä vain jos aikoo myydä omia lappuja.. 😉
TykkääTykkää
Minä en luota yhteiskunnan huolenpitoon pätkääkään, eikä siihen luota kukaan joka on joskus yrittänyt sieltä apua saada.
Hyväosaiset luulevat että yhteiskunta huolehtii, mutta tulee karvas pettymys aikanaan.
Sijoittamiseen kasvaa ajan myötä, alussa saattaa pientä epävarmuutta olla mutta kyllä siihen vuosien kuluessa tottuu.
TykkääTykkää
En minäkään luota, että saisin esim. sen eläkkeen mitä on luvattu. Todennäköisesti kuitenkin jotain. Mutta pointti mitä yritin sanoa on se, että jos sijoittaminen sattuu tuntumaan vastenmieliseltä tai stressaavalta, niin kannattaa sitten panostaa muihin keinoihin ”selustan turvaamiseksi”. Ei sijoittaminen ole ainoa tie eikä kansalaisvelvollisuus, vaikka sitä lämpimästi suosittelenkin ainakin kokeilemaan.
Väitän että pieneen väreilyyn ja korjausliikkeisiin tottuu, mutta pörssiromahduksiin ei. Olen yritellyt rauhoitella itseäni, että pidän kyllä pään kylmänä kun romahdus (väistämättä) tulee, mutta vaikea sanoa miten polla kestää kun kurssit kyykkäävät vaikka sen -30 % tai -50 %.
TykkääTykkää
Tursaalta hyvä pointti ja olen ihmetellyt sitä kriitiikittömyyttä, joka näitä säästä ja sijoita tusinablogeja vaivaa. Ihan kuin säästäminen ja taloudellinen riippumattomuus olisi joku ihmeellinen avain onneen.
Oikeasti se on vaan tylsää ja kurjaa laskea ruokakaupassa miten voi syödä 3 eurolla per päivä.
Ei kaikki ihmisiä kiinnosta säästää ja miettiä miten rahat käyttää (ja riidellä siitä vaimon kanssa jos ja kun ei omaa samaa ajatusmaailmaa). On kivaa oikeasti unohtaa se.
On ikävä jättää se uusi auto kauppaan ja sitkutella ilman tai sillä vanhalla romulla. Kyllä autolla ajaminen on vaan hauskaa.
Kukaan ei tiedä mitä huominen tuo! Parempi nauttia heti ja nyt!
TykkääTykkää
Tusinavastaus Jannelta. Aina kun joku ehdottaa sijoittamista niin jonkun pitää tulla kertomaan kuinka käärinliinoissa ei ole taskuja ja sijoittaminen / taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa sitä että syödään pieniä kiviä jotta jäisi pari kolikkoa lisää sijoitettavaksi. Entä puolen miljoonan palkkaa nauttiva ihminen joka vaan haluaa elämältään muuta kuin toimistossa stressaamista? Hänen ei tarvitse laskea senttejä kaupassa ja silti pystyy säästämään ja sijoittamaan huomattavia summia.
Onko autoja vain kahdenlaisia, uunituoreita ja vanhoja romuja? Eikö ole mitään siltä väliltä? Entä onko elämää mahdollista elää vain säästämällä joka sentti TAI pistämällä kaikki palamaan? Eikö oikeasti ole olemassa mitään välimaastoa?
Suurin osa ihmisten tekemästä työstä on joko tylsää tai ”turhaa”, sellaista mikä ei motivoi ainakaan kyseistä työtä tekevää ihmistä. Näissä tapauksissa taloudellinen riippumattomuus todellakin on avain onneen.
Sanot ettei kaikkia kiinnosta säästää mutta kerrot että on ikävää jättää se uusi auto kauppaan. Miksi ketään aikuista kiinnostaisi autot?! Kuulostaa lapselliselta. Meidän taloudellamme on auto koska se on lapsiperheessä kätevä ja vaimo tarvitsee sitä työmatkoihin. Itse voisin aivan hyvin elää ilman autoa tai ajaa ”vanhalla romulla” (jollaiseksi meidän automme ehkä voisikin jo luokitella) silloin harvoin kun autoa tarvitsen (lasten kanssa pärjään julkisillakin). Toisin sanoen, ehkä kaikkia ei kiinnosta säästäminen mutta ei kaikkia kyllä kiinnosta autot tai ulkomaanmatkat tai vaikka vaikka isompi talokaan (ihan vain siksi kun siihen on varaa).
TykkääTykkää
Ei se tosiaankaan sovi kaikille. Itse olen suht hyvä hermoinen, tämänpäiväinen Rovion uutinenkaan ei juurikaan tunteitani heilauttanut, vaikka pieni Rovion omistus minulla onkin.
Pitkäaikaiset sijoitukset teen suht huolettomasti ja en juurikaan pelkää miten sijoituksen käy. Kunhan osinkoja tulee.
Päivittäiseen kaupankäyntiin optioilla ei minunkaan hermot riitä, sen olen kokeillut.
TykkääLiked by 1 henkilö