Vaurastuminen

En ole katkera – mutta kuitenkin?

Raha aiheuttaa katkeruutta. Tietenkin lähinnä sen puute, mutta etenkin jos jollain toisella on sitä enemmän. Ja sitten se suomalainen erityispiirre: etenkin jonkun toisen itse ansaitsema raha ketuttaa.

Toki muitakin vauraita katsotaan kieroon. Kultalusikan kera syntyneille keljuillaan selkien takana, mitäköhän tuostakin olisi tullut jos ei olisi syntynyt sopivaan sukuun. Pörssikaupoilla rikastuneita pidetään moraalittomina pelureina. Suomessa on tunnetusti vain kaksi yleisesti hyväksyttyä keinoa vaurastua: huippu-urheilu tai lottovoitto.

index
Kuva: abuseoftherelationship.blogspot.fi

WTF? Siis on okei jos on tienannut ajamalla autoa säpäkämmin kuin muut tai ruksannut oikeat numerot perjantai-iltana? Mutta jos on mahdollistanut yritysten kasvua sijoittamalla tai peräti perustamalla itse firman & työllistämällä siten itsensä ja kenties muitakin… niin se ei enää olekaan hyvä juttu?

Here come bad news, talking this and that
Yeah, give me all you got, don’t hold back
Yeah, well I should probably warn you I’ll be just fine
Yeah, no offense to you, don’t waste your time

Kaikkea ei voi ymmärtää, mutta yrittää aina voi. Luulen, että kyse on meidän suomalaisten perisynnistä: kateudesta ja etenkin sen keljusta seuralaisesta eli katkeruudesta. Mikäpä voisi sylettää enemmän kuin toisen menestys kuin katsoa peiliin ja todeta, että minäkin saattaisin olla tuossa jos olisin yrittänyt. Lottovoittajat ja parishiltonit on helpompi hyväksyä kuin omalla panoksella vaurastuneet. Urheilijat ovat kyllä yleensä treenanneet ahkerasti – ehkä ruumiillisessa kurittamisessa on jotain minkä vastapainoksi saa rikastua?

Jännä kontrasti esim. jenkkilään, jossa ainakin ymmärtääkseni näitä self-made-maneja (tai -mimmejä) arvostetaan, pyydetään neuvoja jne. Jos jollakulla on ensi käden kokemusta, niin kuulen mielelläni – tämä on se kuva minkä USA:sta median kautta välittyy.

Kateus ja katkeruus ovat kovin inhimillisiä tunteita, mutta ne ovat hyväksi vain ja ainoastaan jos se johtaa sisuuntumiseen ja uusiin alkuihin. Ihmisestä näkee nopeasti onko tämä katkera vai ei, syyttääkö ahdingostaan kohtaloa tai muita ihmisiä. Katkerikkojen kanssa töiden teko on harvinaisen nihkeää puuhaa ja kukapa heidän kanssaan haluaisi vapaa-aikaa viettää.

It might seem crazy what I’m about to say
Sunshine she’s here, you can take a break
I’m a hot air balloon that could go to space
With the air, like I don’t care baby by the way 

Ottakaa iisisti, Sijoittaja-Tursas ei ryhdy tarjoilemaan teille life coachingia – kunhan tässä ääneen ihmettelen, mikä meitä melankolian mestareita vaivaa. Elämä ei ole nollasummapeliä, eihän?

442d9ce245ed1beff3a277996f6879d9
Kuva: Pinterest.com

Kyökkifilosofi kiittää ja kumartaa tältä erää, otetaan ensi kerralla hilpeämmissä merkeissä 🙂 Leppoisaa ja virkistävää viikonvaihdetta arvon lukijani!

Lyyriset kevennykset © Pharell Williams  – Happy (Despicable me 2)

7 vastausta artikkeliin “En ole katkera – mutta kuitenkin?

  1. Tuo “suomalaiset ovat kateellisia” pn mantra, jota en oikein ole koskaan ymmärtänyt. Toki sitä paljon hoetaan, usein itseään ylentäen. Itse en nyt niinkään ole laajamittausta kateellisuutta havainnut, jonkin verran katkeruutta ja turhautumista omaan tilanteeseen, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää – kaikki ei aina mene putkeen, ja tällöin on parempi antaa tunteiden tulla sellaisena kuin tulee tekopirteyden ja synteettisen onnellisuuden sijaan, koska itsepetos ei pitkälle kanna. Mahdollisen kateuden voi kääntää voimavaraksikin, se voi innoittaa pyrkimään eteenpäin. Toisaalta on myös tärkeää osata keskittyä omiin juttuihin ja kehitykseen muihin vertailemisen sijaan. Tavoittelee omia tavoitteita omien resurssien mukaan, ei toisten tavoitteita.
    Olen elämäni aikana lukenut paljon romaaneja erimaalaisten kirjoittamina. Yllätyksekseni olen huomannut että suomalaiset ei toki ole ainoita, jotka ovat kateuden perisynnikseen omineet 😀

    Tykkää

    1. Tekopirteys ei kyllä pitkälle kanna, oikeassa olet. Kuten myös siinä, että kateutta ja katkeruutta esiintyy kaikkialla. Minulla on kokemusta pitkälti vain suomalaisesta työelämästä, luulen että vastaavaa käytöstä löytyisi muualtakin kunhan pääsee ensin vieraskoreuden toiselle puolen..

      Tykkää

  2. Kateus ei ole todellakaan ainoastaan suomalaisten perisynti, vaan sitä esiintyy käytännössä kaikkialla. Suomalaiset eivät ole sen kateellisempia kuin muutkaan kansat. Monet tutkimuksetkin ovat tämän osoittaneet. Jopa USA:ssa esiintyy todella paljon kateutta, vaikka se ei tänne saakka välitykään kunnolla.
    Lisäksi, kaikki kateudeksi tulkittava ei välttämättä ole kateutta. Ihmisillä on erilaiset moraalikäsitykset ja joku voi pitää esimerkiksi osakkeilla rikastumista moraalittomana (itse en, mutta näitä on). Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että henkilö olisi kateellinen, hänellä on vain erilainen mielipide asioista.
    Jopa monet rikkaat paheksuvat tapaa millä toiset tulevat rikkaiksi. Paheksuithan sinäkin epäsuorasti lottovoittajien ja huippu-urheilijoiden rikastumista, joten itsekin syyllistyit samaan mistä syytät muita. Tuon voisi helposti tulkita niin, että olet kateellinen lottovoittajille ja huippu-urheilijoille, vaikka tätä tuskin ajattelit kirjoittaessasi.
    Monesti rikkaat jopa haluavat muiden olevan kateellisia, jotta saavutuksilla olisi enemmän arvoa, joten he tulkitsevat jokaisen eleen kateudeksi. Esimerkiksi kalliin auton ostaneet kuvittelevat helposti autottomien tai halvoilla autoilla kulkevien olevan kateellisia autostaan. Oikeasti valtaosa ihmisistä ei tunne mitään kateutta autosta, mutta osa voi toki jonkun sekunnin ihailla autoa.

    Tykkää

    1. Osuvaa analyysiä! En mielestäni kadehdi esim. lottovoittajia, mutta jos pitäisi lähteä vertailemaan kumpaa kunnioittaisin enemmän, omalla työllään vai arvalla vaurastunutta, niin ei ole vaikea päätellä kumpaan suuntaan vaaka kääntyisi.

      Jos vähäänkään seuraa amerikkalaisia saippuaoopperoita, niin eihän siellä muuta tehdäkään kuin kadehdita.. mutta niissä taitaa olla vähän dramatisointia mukana 😀

      Ja sitten kääntöpuoli, muiden tekeminen kateelliseksi. Sitäkin on vaikea tunnustaa, mutta on tullut tilanteita vastaan, joissa on huomannut jonkun toisen kadehtivan. Pakko myöntää, että on se hetkellisesti hivellyt itsetuntoa. Ihmisiähän me olemme kaikki, karvoineen päivineen.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.