Parhaillaan vallitseva alhainen korkotaso tarjoaa varsin monelle meistä valtion suojeleman tavan painaa rahaa. Tarvitaan vain pienehkö alkupääoma, luottokelpoisuus ja hieman vaivannäköä. Ei tietenkään riskittä, mutta aika kohtuullisella sellaisella. Puhutaan tietysti uudesta kansanhuvista, asuntosijoittamisesta, käytännön case-studynä Sijoittaja-Tursaan ensimmäinen sijoitusasunto.

Suunnittelin sijoitusasunnon hankintaa ensimmäisen kerran noin neljä vuotta sitten kun vietin muutaman kuukauden hoitovapaalla tytärtäni hoitaen. Kiersimme puolisoni kanssa katsastamassa muutamia yksiöitä ja pieniä kaksioita. Teimme pari tarjoustakin, mutta ilmeisesti turhan alakanttiin, koska yksikään ei mennyt läpi. Hoitovapaan päätyttyä asuntonäytöillä kiertäminen vaikeutui ja projekti hautautui pariksi vuodeksi.

Toissa kesänä jutustelin sitten erään hyvän ystäväni kanssa Lapin-reissulla valoisassa kesäyössä, että korot ovat sen verran alhaalla että sijoituskämppä voisi olla hyvä idea. Toverillani oli yllättäen samansuuntaisia ajatuksia. Päätimme ryhtyä tuumasta toimeen.

Sijoitusasunnon hankinnassa on haasteena se, että hyvät kohteet viedään nopeasti käsistä. Ammattimaiset asuntosijoittajat nappaavat hiukankin alihintaiset sijoituskäyttöön kelpaavat kämpät yleensä päivässä tai parissa niiden ilmestyttyä nettiin. Projektimme eteni hitaasti ja päätyi talvihorrokseen syksyn saavuttua.

Kevään koitettua aktivoiduimme uudestaan. Sopivien kohteiden puuttuessa harkitsimme vakavasti erästä uudiskohdetta, pienehköä kaksiota pk-seudulta. Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, sillä kohde sijaitsi vuokratontilla, jonka kustannukset laskivat vuokratuottoa ikävästi. Sitten asuntovahtiin kilahti lupaavan oloinen kohde, saunallinen ja parvekkeellinen 90-luvun 34 m2 yksiö Espoosta hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Tapahtumat etenivätkin sitten varsin nopeasti!

En ollut tuolloin itse maisemissa, joten ystäväni kävi katsastamassa asunnon eikä löytänyt siitä moitittavaa. Päätimme tehdä tarjouksen. Vähensimme pyyntihinnasta lähivuosina koittavaan kylpyhuoneremonttiin arvioidut kustannukset ja laitoimme tarjouksen sisään. Pian paluupostissa tuli vastatarjous, joka oli puolimatkassa oman tarjouksemme ja pyyntihinnan välillä. Korotimme tarjoustamme vielä parilla tonnilla ja muutaman tunnin päästä saimme tiedon myyjän hyväksyneen tarjouksemme.

Maksettuamme käsirahan sovimme kaupat parin viikon päähän. Pistin nopeasti tarkennetun lainahakemuksen pankkiini ja muutaman päivän päästä sain tarjouksen n. 70 % lainoituksesta 1 % marginaalilla. Viitekoroksi valitsin 6 kk euriborin, joka oli tuolloin pari desimaalia nollan yläpuolella. Viikon päästä heinäkuisena torstaina asunto-osake ja n. 150 000 euroa vaihtoivat omistajia ja tässä vaiheessa kirjoittajaa jo hieman jännitti, enhän ollut nähnyt koko kämppää omin silmin laisinkaan!

Siispä pikapikaa asunnolle, joka kesäauringossa näytti varsin mukavalta ja mieli rauhoittui. Olimme ennakoineet hieman ja tehneet vuokra-ilmoituksen Oikotielle jo ennen kauppojen tekoa käyttäen myynti-ilmoituksen kuvia (välittäjän luvalla toki). Yhteydenottoja oli tullut kiitettävästi ja olin sopinut jo muutaman vuokranäytön tulevalle viikonlopulle. Väsäsin pikapikaa lomakkeen vuokralaiskandidaattien täytettäväksi.

Junailin näytöt n. tunnin välein tapahtuvina yksityisnäyttöinä. En odottanut liikoja, vaikka tiesin pk-seudun yksiöiden olevan haluttua tavaraa. Ensimmäinen kandidaatti oli kiinnostunut ja täytti blanketin. Toinen epäröi ja halusi vielä miettiä. Kolmas ja päivän viimeinen ehdokas halusi vuokrata asunnon saman tien. Meillä oli sovittu yksi näyttö vielä seuraavalle päivälle, mutta päätimme sitten hyväksyä tarjouksen, luottotietojen tarkastuksen jälkeen tottakait.

Vuokralainen toivoi pääsevänsä muuttamaan asuntoon saman tien, vaikka kuun vaihtumiseen oli vielä toista viikkoa. Tämä meille tietenkin sopi, asuntohan oli tyhjillään. Saimme siis asunnon vuokralle alle viikossa kaupoista. Tuli hieman epätodellinen olo – näinkö helppoa tämä on?

Tarinan jännittävä osuus päättyykin tähän, sillä seuraavan puolen vuoden aikana tapahtunut lähinnä säntillistä vuokramaksua, ylimääräisen vastikkeen maksu toisessa asunnossa tapahtuneen remontti-ongelman takia, lainakoron laskeminen tasan prosenttiin sekä tiskikoneen hankinta vuokralaisen pyynnöstä. Odotettavissa seuraavan vuoden aikana lähinnä kylpyhuoneremontin valmistelua sekä toivottavasti tylsääkin tylsempää lainan lyhentymistä.

Tällä hetkellä meille kummallekin jää asunnon vuokrasta parikymppiä käteen vastikkeen ja lyhennysten jälkeen. Verojen jälkeen kassavirta menee toki hieman pakkasen puolelle, ellen sitten onnistu tekemään sopivasti luovutustappioita niiden kattamiseksi. Sijoituslainan korot voimme joka tapauksessa vähentää vuokratuloista. Ilman sen kummempaa verokikkailua vuokratuotto asunnosta on reilu 4 % ja tuotto omalle pääomalle näin alkuvaiheessa n. 11 %.

Vähän tuntuu että olisi aloittelijan tuuria osunut kohdalle ja varmasti tähänkin tarinaan tulee synkempiä osuuksia. Laina-aika kun on 20 vuotta ja tuolle aikavälille mahtuu varmasti jokunen hankala remontti & vuokralainen kuin korkeampien korkojenkin kausia. En ottanut lainaani korkokattoja taikka muitakaan vakuutuksia. Matalien korkojen aikaan kuulemma sellaisen hankinta voisi olla fiksua, nimen omaan rajumpien korkojen (> 5 %) varalta, vai mitä tuumaatte? Korkokatonhan pystyy ottamaan olemassa olevaankin lainaan ottamaan järjestelypalkkiota vastaan.

Herättikö asunnonmetsästyksemme ajatuksia tai kysymyksiä? Onkohan hölmöä hankkia sijoituskämppä kaverin kanssa, johtaako vain riitoihin enemmin tai myöhemmin? Entä olinko uhkarohkea ostaessani asunnonpuolikasta sitä näkemättä? Kannattaako hankkia toinenkin asunto samalla menetelmällä? Tavoitteena kun on muutaman asunnon salkku, puolikkaalla kämpällä ei vielä kovin pitkälle pötkitä.